Dalmatiankoira /Dalmatian

DALMATIANKOIRA 1/4
(DALMATINAC)

Alkuperämaa: Dalmatia, Kroatian tasavalta
Vastuumaa: FCI

KÄYTTÖTARKOITUS: Seura- ja perhekoira, soveltuu koulutettavaksi monenlaisiin
tarkoituksiin.
LYHYT HISTORIALLINEN KATSAUS: Dalmatiankoiran alkuperä on yhä
epäselvä ja oletusten varassa. Egyptin faaraoiden hautakammioista on löydetty
maalauksia, joissa esiintyy dalmatiankoirien kaltaisia koiria. Nämä kuvat muistuttavat
1500 – 1700-luvun maalauksia. Voidaan siis olettaa, että dalmatiankoiria on
ollut olemassa jo muutaman tuhannen vuoden ajan. Kirkonkirjat 1300–luvulta ja
vuodelta 1719 vahvistavat oletusta, että rotu on kotoisin Välimeren alueelta ja
etenkin Dalmatian rannikon läheisyydestä. Varhaisimmat kuvaukset löytyvät italialaisten
taiteilijoiden maalauksista 1500-luvulta ja Dalmatian Zaostrogissa olevasta
freskosta noin vuodelta 1710.
Thomas Bewickin teoksessa vuodelta 1792 on kuvaus ja piirros dalmatiankoirasta,
jota hän nimittää dalmatian- tai vaunukoiraksi.
Englantilainen Vero Shaw laati vuonna 1882 ensimmäisen rotumääritelmän, joka
virallistettiin vuonna 1890.
YLEISVAIKUTELMA: Tasapainoinen, huomiotaherättävän täplikäs, voimakas,
lihaksikas ja aktiivinen, linjoiltaan sopusuhtainen, ei karkeatekoinen eikä kömpelö.
Entisenä ”vaunukoirana” erittäin kestävä liikkuessaan kohtalaisella nopeudella.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen on
noin 10 : 9. Kallon pituuden suhde kuonon pituuteen on 1 : 1.

LUONNE / KÄYTTÄYTYMINEN: Avoin ja ystävällinen, ei arka eikä epävarma,
ei lainkaan hermostunut eikä aggressiivinen.
PÄÄ: Pitkähkö.
KALLO-OSA: Tasainen, melko leveä korvien välistä; selvästi havaittavat ohimot.
Vähäinen otsauurre eikä lainkaan ryppyjä.
OTSAPENGER: Kohtalaisen selvä.
KIRSU: Mustatäpläisillä koirilla aina musta, maksanruskeatäpläisillä aina ruskea.
KUONO-OSA: Pitkä ja voimakas, ei koskaan suippo. Kuononselkä on suora ja
yhdensuuntainen kallon ylälinjan kanssa.
HUULET: Kuivat, melko tiiviisti leukojen myötäiset, eivät riippuvat. Täydellinen
pigmentti on toivottava.
LEUAT / PURENTA: Voimakkaat leuat. Täydellinen ja säännöllinen leikkaava
purenta, ts. ylähampaat ovat tiiviisti alahampaiden edessä ja suorassa kulmassa
leukoihin nähden. Hammaskaavion mukainen 42 hampaan hampaisto on toivottava.
Hampaat ovat sopusuhtaiset ja valkoiset.
SILMÄT: Kohtuullisen etäällä toisistaan, keskikokoiset, pyöreät, kirkkaat ja loistavat.
Ilme on älykäs ja tarkkaavainen. Mustatäpläisillä koirilla silmien väri on
tummanruskea ja maksanruskeatäpläisillä vaaleanruskeasta meripihkanväriseen.
Silmäluomien pigmentti täysin musta mustatäpläisillä koirilla ja täysin ruskea maksanruskeatäpläisillä.
Silmäluomet ovat tiiviit.
KORVAT: Melko korkealle kiinnittyneet, keskikokoiset, tyvestään melko leveät,
päänmyötäiset, vähitellen pyöreähköä kärkeä kohti kapenevat ja ohuet. Ne ovat
väritykseltään selvästi musta- tai ruskeavalkoiset, mieluiten pilkulliset.
KAULA: Verraten pitkä, kauniisti kaartuva, päätä kohti kapeneva; ei lainkaan
löysää kaulanahkaa.
 

RUNKO
SÄKÄ: Selvästi erottuva.
SELKÄ: Voimakas ja tasainen.
LANNE: Selväpiirteinen, lihaksikas ja hieman kaareva.
LANTIO: Vain hieman viisto.
RINTAKEHÄ: Ei liian leveä, kuitenkin syvä ja tilava. Rintakehän tulisi ulottua
kyynärpäihin. Eturinta on sivulta katsottuna selvästi erottuva. Kylkiluut ovat sopusuhtaiset,
pitkät ja kauniisti kaartuneet; rintakehä ei saa olla litteä, tynnyrimäinen
eikä epämuodostunut.
KUPEET: Litteät.
ALALINJA JA VATSA: Vatsalinja nousee selvästi kohti lannetta.